They roll out the red carpet, just to pull it out from under you

Sopivan maton metsästys päättyi vihdoinkin, kun roudasimme kirpputorilta verenpunaisen pörrötaljan koristamaan olohuoneen natisevaa puulattiaa. Unelmoin kauan vaaleasta samanmoisesta huoneen tummia pintoja valaisemaan, mutta joskus on vain pakko taipua käytännöllisyyden puoleen. Taloudessa jossa punaviinin ja taidemaalien läikytysvaara on hälyttävän korkea voi vain haaveilla kuulaan vaaleina pysyvistä pinnoista.

Pehmoinen matto löytyi juuri oikeaan saumaan sillä monta diy-projektia pitäisi viedä päätökseen ja matolla työskentely on ihan parhainta! En ole koskaan eläissäni ymmärtänyt työpöytien päälle vaan pyörin mieluiten mustana hurrikaanina ympäri lattiapintoja, sohvaa tai sänkyä levittämässä luovaa kaaosta, kyniä ja kangastilkkuja ympärilleni.

shirt & pencil skirt ~ from Paris, tights ~ from Edinburgh (New Look, if I remember correctly) , shoes ~ Fanplusfriend

Harmikseni matto ei ole ainakaan vielä paljastanut itsestään maagisia ominaisuuksia, joilla voisin liitää kauas lähestyvien velvollisuuksien tieltä. Maanantaina alkavat työt toisella paikkakunnalla eivät houkuttele läheskään niin paljon kuin notkuvat elokuva-ja sarjispinot, mutta talven leipä on jostain ansaittava. Vaikka sitten hautoja kaivamalla.

Mihin sinä lentäisit taikamatolla jos voisit lähteä nyt heti?

gloves ~ Seppälä, necklace ~ modified Alchemy Gothic

Our creaking living room floorboards are now covered with a soft, blood red carpet, thanks to the local fleamarket. I dreamt of a fluffy, pale-shaded one but this will do so much better, since our household consumes paint and red wine more than white surfaces can bear. It's also a cozy working place for my diy-projects, creative chaos is best served on large surfaces.
   I secretly wish the carpet was a magical one and would carry me away from approaching responsibilities. My summerjob starts on Monday but I'd like to drown myself in piles of movies and comics instead. Where would you fly on a magic carpet right now, if you had the chance?

Midsummer's Night

Vietimme juhannusta tänäkin vuonna kaupungissa, tosin tällä kertaa vain kahdestaan kavereiden jo karattua mökkilaitumille. Urbaanien juhannusten paras puoli on aavemaisen hiljainen keskusta joka vaikuttaa aivan zombie-epidemian jälkeiseltä autiomaailmalta. Ne harvat sielut joihin kadulla törmää eivät nykivällä humalakäyttäytymisellään paljon zombeista eroa, ja piknikille matkatessa on hauska miettiä erilaisia suojautumistapoja hätätilanteen varalle. Kuten elävän kuolleen pään mojauttamista irti skumppapullolla.

Ainoa asia joka piknikillä lopulta hyökkäsi kimppuumme oli valtava sadekuuro, jota pakenimme sillan suojaan. Samaisen sillan alta löytyy miltei kaksi viikkoa sitten maalaamani pala taideyhdistyksemme kaniseinämaalausta, omana aiheenani oli yllättäen Valkoinen Kaniini joka sopii mainiosti kaltaiselleni krooniselle myöhästyjälle. Betoniseinälle oli yllättävän vaikea maalata varsinkin noin valtavaa kuvaa, mutta kokemus oli hauska ja mieluusti tuollaista loisi uudelleenkin! Kannattaa ihmeessä käydä Itäsillan alla kurkkaamassa lopputulosta. :)

fascinator ~ Anttila
dress ~ Stop Staring
stockings ~ What Katie Did or
LouLou Boutique, can't remember
shoes ~ 2nd hand

Yöllä tein pikkutytöstä asti perinteisesti jatkuneita juhannustaikoja ja keräilin hentoja kukintoja tyynyn alle. Promillemäärästä huolimatta kerään kukat joka ikinen vuosi, hätätapauksessa nyhdän nuput vaikka kaupunkien istutuksista koska muuten juhannus ei vaan tunnu aidolta. (Pahoittelen Kuopion kaupungille pari vuotta takaperin tehtyä tahatonta vandalismiani, kirjaston pioneita oli ihan liian vaikea vastustaa!)

Toivottavasti kaikilla oli edes hitusen mukava juhannus! ♥

Do you celebrate Midsummer Day? I always do some little flower magic and such traditions of the day, and it's absolutely one of my favorite holidays. In Finland most people celebrate Midsummer Day in the countryside, but we decided to stay in the city. It always feels like a zombie apocalypse when the streets are so empty and with just a few drunken souls wandering aimlessly around, but somehow it's like a little adventure! 
    The only thing that attacked us on our picnic was heavy rain, and we seeked shelter under the bridge. Behind the outfit pics you can see the mural that our art association painted about two weeks ago, and the White Rabbit is the product of my brushes. Painting something so huge was fun and challenging, I hope to get the chance to do something like that again!

Into a dark dream you drop..

Bloggeriin kirjautuminen on kuluneella viikolla ollut ylivoimaisen vaikeaa, joko Blogger on temppuillut tai iltani ovat aina täyttyneet jostain jännittävästä puuhasta. Olen ollut mm.maalaamassa seinämaalausta sillan alle taideyhdistyksen kanssa, painanut uniikkeja kankaita iltakurssilla, silitellyt ja testaillut uusia luistimiani (♥!!), hipsinyt yölliselle piknikille ja erityisesti pelannut. Paljon.

Se, että viikon käytetyin asuste on ollut pleikkarin ohjain kertoo enemmän kuin tarpeeksi, mutta kerron silti hieman lisää.

(Yesterday's outfit) / rose ~ cut out from a dress
blouse ~ a gift from my sister
Alice brooch ~ Etsy
corset ~ Corsets UK
skirt ~ Hell Bunny
stockings ~ LouLou Boutique
boots ~ 2nd hand/flea market
Playstation gamepad belongs to my love.

Pelihuumeena on tällä kertaa ollut Alice: Madness Returns, joka on jatko-osa vuonna 2000 ilmestyneelle American McGee's Alicelle. Ostin Alicen pelikaupan alelaarista vieraillessani 15-vuotiaana Yhdysvalloissa, enkä kuuden pelikerran jälkeen ole vieläkään kyllästynyt sen kiemuroihin, tuskin koskaan kyllästynkään! Pelin maailma on kieroutuneella, synkällä tavalla kaunis, lempisatuni hahmojen painajaisversioilla asutettu ja kummittelevan hienolla kellopelimusiikilla siivitetty, enempää tuskin voisin peliltä toivoakaan. (Soudtrackin ystävien kannattaa ehdottomasti tutustua mm.Nine Inch Nailsissa vaikuttaneen Chris Vrennan säveltämään pelimusiikkiin, löytyy mm.Groovesharkista.)

Ensimmäiseen osaan uppouduin koko lukioajan ja pelin mukana lisämausteena tullut potilaskansiokin on tullut selailtua useaan kertaan lävitse. Nyt tätä kieroutuneen Ihmemaan nektariinia on jatko-osan verran konsolissa, joten ei mikään ihme että taskukellon viisarit ovat juosseet päivissäni painajaismaisen nopeaan tahtiin! Tässä muutama otosta jota muistin hypnotisoituneen pelaamisen välissä napata:

Nautin synkän Ihmemaan visuaalisuudessa juoksemisesta hurjasti, mutta samaan takuuseen en mene naapureistamme joiden seinien läpi hieno kielenkäyttöni kuuluu ihan varmasti. :D Onneksi sain pelin hakattua tänään lävitse, joten aikaa löytyy nyt enemmän muihinkin juttuihin. Aloitan huomenna erään haaveilemani ompeluprojektin, lopputuloksen näette myöhemmin mikäli onnistun välttämään suuremmat katastrofit!

Every day of the passing week has carried so many interesting things to do that I've almost dissappeared from the land of internet! I've painted a mural, skated around our apartment with my brand new derby skates, enjoyed a night-time picnic and played. A lot. My favorite accessory of the week has been a Playstation gamepad, so that tells pretty much everything.
   I bought the American McGee's Alice game from USA at the age of fifteen, and have played it ever since. The twisted and gloomy Wonderland filled with nightmarish characters and discorded clockwork music makes me tumble down the rabbit hole time after time, I never seem to tire of it. Last week the sequel, Madness Returns, came out and I've been mesmerized by it! I finally finished it today so it's time for new projects, you'll see at least one of them later if it should succeed ;)

Meeting Mr.McKean

Viime lauantai oli niin mahtava päivä etten saata millään uskoa edes harkinneeni matkan jättämistä väliin! Kuulostaa vieläkin niin absurdilta lähteä päiväreissulle Mikkeliin kuuntelemaan kun Dave McKean lukee ääneen tarinoita pienelle salilliselle ihmisiä, jutellen leppoisasti työskentelystään ja tulevista projekteistaan. Koko tilaisuus tuntui joltain pitkältä, surrealistiselta unikohtaukselta, ja taidan vieläkin karistella unihiekkaa pois silmistäni.

Ennen luentoa kiertelimme läpi näyttelyt, ja iloisena yllätyksenä McKeanin töistä oli laajalti esillä niin levynkansia, sarjakuvia kuin videotaidettakin. Pieni matkaseurueemme oli graafikoiden ja kuvataiteilijoiden sekamelskaa, joten voitte uskoa mitä euforiaa näyttely synnytti! Itse luentotilaisuuden alkaessa valot himmenivät sen verran että kuvien otto kävi miltei mahdottomaksi, enkä myöskään eturivissä istuessa kahdannut häiritä tilaisuutta kameran napsunnalla. Kaikkia asioita ei tarvitsekaan dokumentoida muualle kuin muistoihin, mutta muutaman otoksen sain sentään luennon loputtua mukaan.

Kaikista hienointa antia oli tiedonmuruset joita luennosta jäi mieleen poukkoilemaan. Harvemmin saa tilaisuuden kysyä ammattikuntansa parhaimpiin kuuluvalta tekijältä suoraan silmiin katsoen, mitä hän tekee silloin kun työskentely ei tunnu sujuvan, tai mikä on hänen suosikkinsa mykkäelokuvista. (Jälkimmäinen oli muuten hetken pohdiskelun jälkeen Faust, josta herran oma visio kuvassa 2.)

-"Wow, is that thing real..?" *wiping the tattoo with his fingers*
-"Yes, indeed it is. Could you sign it for me please?"
-"Yes, but promise me not to tattoo my signature, okay?" :D

Signeerauksen lisäksi kirjaan musteella ikuistettu piirros oli iloinen yllätys, mutta vielä suuremmin yllätyin McKeanin kokeillessa hänen piirroksestaan tehdyn tatuointini aitoutta. En olisi ikinä uskonut että noin tulisi joskus tapahtumaan, mutta onneksi elämä on täynnä oudon ihania sattumia! Ei voi kuin odottaa mitä seuraava seikkailu tuo tullessaan ♥

Last Saturday might've been one of the most magical days of my life. Making a little road trip to another city to hear Dave McKean tell stories of his art sounds like a dream-sequence, and our little group took it's time to fall deeper into that dream.
  There were loads of McKean's work exhibited in the walls of the museum, from comics and cd cover designs to video art. I didn't want to take any pictures of the actual lecture since it would've been rude, and also the light was very dim, but some things are best to be kept safe in your memory only. I will never forget the things I learned, and the opportunity to ask your illustrator idol about his working methods (I also asked which is his favorite silent film, and the answer is Faust :)) was absolutely amazing. And I would've never, EVER, believed that someday he would touch my tattoo that he once drew for Sandman. As I said, the day was amazing!

Some kind of voodoo

Katselin tätä ouija-spiritismilaudalla kuvitettua mekkoa netin uumenista jo pari kuukautta sitten, mutta sain vasta hetki sitten naputeltua tilauksen menemään. Harvemmin samasta paketista purkautuu yhtä aikaa iloa ja harmitusta, printti kun tietysti ilahdutti mieltä mutta yllätyin täysin mekon viimeistelemättömistä reunoista ja ohuen ohuesta puuvillakankaasta. :/ Nykyään kiinnitän niin paljon huomiota vaatteiden laatuun ettei nirsous anna kehnolle laadulle enää sopuisasti sijaa, mutta on mekon seitinohuessa kankaassa kuitenkin yksi lyömätön puoli. Mekko on nimittän juuri sopivan kepeä näihin mielen sulattaviin hellepäiviin, jolloin raskaamman vaatetuksen ajatteleminenkin saa hikikarpalot helmeilemään otsalla.

dress ~ Too Fast
shoes ~ New Look
bracelets ~ H&M
earrings ~Seppälä

Rento palikkamalli ei ehkä ole aivan ominta tyyliäni, mutta viihdyn koltussa kuitenkin mainiosti. Mekko on sopiva liikkumiseen ja roller derbyn kannalta sen ostinkin, voodoohenkinen printti viittaa nimittäin pelinimeeni. :)

Ps. Arvatkaa kuka teki eilen road tripin Mikkeliin erään jo nimeltämainitun herran perässä? ;) Taidan olla vieläkin vähän pyörällä päästäni joten palailen asiaan myöhemmin. Toivottavasti teillä muillakin on ollut ihana viikonloppu!

I finally ordered this dress after months of gazing at it, but the package revealed both delight and disillusionment from it's depths. I adore the ouija-print, but the fabric is so thin and the seams so unfinished that I was a bit dissappointed, since I prefer to choose quality over price. But the dress is great and comfy for these boiling hot summer days, and it even reflects my roller derby name, so no regrets. ;) 
And oh, yesterday I made a little road trip to see the man I mentioned in the previous post. I'm still quite dizzy about it so I'll get back to that later, I hope you've all had a lovely weekend too!

Oh, Dave McKean

Eilen korviin kantautuneen uutisen vuoksi viime yö meni levottomuuden ja unihäiriöiden vallassa, pahan luokan sarjisnörtti kun olen. Kuulin vähän myöhässä että taidelajien renessanssinero Dave McKean, joka on yksi ehdottomista taiteiden lempi-ihmisistäni maankamaran päällä, on tulossa Suomeen vierailulle!! Nyt tämän viikon lauantaina, eli päivänä jolloin mulla on lukittua menoa sovittu koko päiväksi enkä tietenkään pääse paikalle.

(photo from Google)

McKean saapuu Mikkelin kuvitustriennalen vieraaksi luennoimaan työskentelystään, luulen ettei hienompaa luentoa helposti maan päältä löydä joten matka houkuttelee ihan pirun paljon! Tuntuu että kaduttaa jos jään pois tällaisesta tilaisuudesta, mutta toisaalta taas tuntuu että ettei luvattuja menoja saa perua. Sitä paitsi pahoin pelkään että nykisin herraa vain hypernolosti hihasta ja sopertaisin kuinka valtava fani olen ja kuinka hänen töitään on kehystetty kotimme seinille ja musteena iholleni. Huonolla tuurilla jäisin vaan suu auki änkyttämään paikoilleni tai onnistuisin kuulostamaan stalkkerilta, oh joy.:D

Juna houkuttelee ilkikurisesti luistamaan lupauksista, mutta jos matka jää järjen vuoksi väliin niin voin aina lohduttautua katselemalla herran taidetta, jota onneksi löytyy kirjahyllystä runsaasti. Aloitin tänään lukemaan Graveyard Bookia toista kertaa, osittain noiden kuvitusten vaikutuksesta mutta myös ensi kuun töiden kannalta, pitäähän hautaustöihin nyt valmistautua edes aiheeseen liittyvällä kaunokirjallisuudella.

Voisin tarinoida McKeanin tuotoksista kuten loppumattomista piirrosneronleimauksista, Mirrormask-elokuvasta, Sandmanin kansista ja lukemattomista muista vaikka kuulijoiden nukahtamiseen asti, mutta rajaan innostuksen tällä erää vain muutamiin mustepiirroksiin. Näitä katsellessa houkutus Mikkeliin menosta kasvaa entisestään, eikö ihminen voisi mitenkään jakautua edes parin tunnin ajaksi kahtia..?

I had trouble sleeping last night due to the news of comic book god Dave McKean's arrival to Finland, I'm such a nerd (but proud of it!) to loose my dreams over this. He's one of my favorite people on this earth and he's holding an illustration seminar on Saturday, I feel devastated that I can't attend it! I've already made so many locked appointments for the day and I don't want to break my promises. Oh why can't I split in two, even for a couple of hours..?
   Oh well, at least I have many books filled with his work, I could ramble about his creations for hours but I'll crop the talking to these inked illustrations. Any other McKean fans out there? :)